Voin jo kuulla leimakirveiden heilahtelevan

Valtakuntamme hallitus riuhtoo sote- ja maakuntauudistusta kasaan sellaista vauhtia että heikompaa hirvittää. Ompa tuo jo monessa muussakin hallituksen hankkeessa nähty, että tärkeämpää vaikuttaa olevan vauhti kuin kestävät ja hyvin valmistellut päätökset. Moni hallituspuolueen kannattajakin jo huokaillut tämän kiireen sekä hätäilyn kanssa.

Kainuussa sote-palvelut on reilut kymmenen viimeistä vuotta järjestetty maakunnallisesti yhden toimijan toimesta, pois lukien tietenkin Puolanka omine sote-seikkailuineen. Tuossa ajassa on kuitenkin ehditty hitsata perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito sekä sosiaalihuolto kompaktiksi paketiksi, jonka on sanottu joskus olevan koko sote-uudistuksen taustalla. Ajatus on joskus voinutkin olla tämä, mutta toteutus näillä näkymin on jotain aivan muuta kuin tämä niin kutsuttu Kainuun-malli.

Hallituksen esittämässä sote-uudistuksessa tätä integraatiota kuitenkin puretaan ja järjestelmä sirpaloitetaan sekä uusien maakuntien sisällä että maakuntien ja yksityisten toimijoiden kesken. Valinnanvapauden nimissä ollaan luomassa järjestelmää, jossa yksityiset palveluntarjoajat pääsevät tekemään bisnestä terveydellämme. Uudistukseen liittyy yksilöä ajatellen useita eettisiä ongelmia, joista yksi on useiden ongelmien kanssa painiskelevien ihmisten asemaa sote-uudistuksen ja valinnanvapauden keskellä.

Niin sanotuista moniongelmaisista ihmisistä julkisessa keskustelussa puhuttaessa tarkoitettanee ihmisiä joilla voi olla erilaisia pulmia mielenterveyden ja päihteidenkäytön kanssa sekä tarvetta sosiaalihuollon palveluille. Onkin esitetty tällaisten moniongelmaisten ihmisten hoitamista pelkästään julkisten palveluntuottajien toimesta. Eli toisin sanoen valinnanvapaus koskisi terveitä ja hyvin elämässään pärjääviä, muttei runsaasti apua tarvitsevia.

Mielenkiintoinen kysymys liittyy myös siihen, kuka tekee päätöksen siitä ja millä kriteereillä, että milloin ihminen on moniongelmainen? Eli milloin hänen mahdollisuuksiaan tehdä oleellisella tavalla omaa itseään koskevia päätöksiä rajoitetaan? Mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa painiskeleviin kohdistuu jo nykyisellään runsaasti ennakkoluuloja ja oletuksia, miten käy tulevaisuudessa kun he saavat papereihinsa moniongelmaisen leiman? Mielenkiintoisia kysymyksiä, erityisesti tänä aikana, kun koko uudistusta ajetaan piippuun tämän valinnanvapauden nimissä.

Sote-uudistuksessa olisi hyvä polkaista nyt jämäkästi jarrua ja luoda ensin maakunnat hoitamaan sote-palveluiden järjestämistä. Kun ne myllyt saadaan pyörimään, voi sitten miettiä onko tarvetta lähteä antamaan enemmän vastuuta yksityisille palveluiden tuottajille. Asioissa on syytä edetä kansalainen, ei poliittinen kunnianhimo edellä.

Miikka Kortelainen
Kajaanin kaupunginvaltuutettu
kuntavaaliehdokas
Vasemmisto

Päätökset huomisen hyvinvoinnista tehdään tänään

Suomi on tunnettu maailmalla vuosikymmenten ajan koulutusjärjestelmästämme. Tasa-arvoinen, maksuton ja ennen kaikkea laadukas koulutus ovat olleet hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakiviä. Koulutuksella on myös tutkitusti oleellinen vaikutus syrjäytymisen ja työttömyyden ehkäisyyn, investoinnit koulutukseen ja opetukseen maksavat itsensä monikertaisesti takaisin.

Kuitenkin samaan aikaan, kun puhumme nuorisotakuusta, syrjäytymisen ehkäisystä ja liki puolesta miljoonasta työttömästä, on nykyhallitus leikannut koulutuksesta ennätyksellisen paljon. Kuluvalla hallituskaudella koulutukseen kohdistuneet leikkaukset kumuloituvat yhteensä 1,7 miljardiin euroon. Säästöt ulottuvat kaikkialle, aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Opettajia lomautetaan, lähiopetustunteja vähennetään ja koulutuspaikkoja keskitetään. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot yhdistetään, koulutus viedään kasvukeskuksiin ja otamme käyttöön lukukausimaksut. Onko tämä tulevaisuuden kuva, jonka tahdomme toteutuvan ja jossa tahdomme lastemme elävän?

Suomi on nyt haastavassa tilanteessa. Taloustilanne on heikko, huoltosuhteemme heikkenee, työttömyys kasvaa ja yhä useampi syrjäytyy. Tässä tilanteessa meillä ei ole varaa leikata koulutuksesta ja osaamisestamme. Suomi lähtee nousuun ainoastaan korkealla koulutuksen tasolla ja uusilla innovaatioilla. Näitä molempia meille syntyy koulutuksesta.

On käsittämätöntä, että rapautamme vuosikymmenten aikana rakentamamme koulutusjärjestelmän pikaisten säästötoiveiden sokaisemina. Kaiken tämän teemme tietämättä sitä, että säästämmekö itse asiassa edes mitään, vai siirrämmekö ongelmat ainoastaan pois silmistämme mielenterveystoimistoille ja A-klinikoille. Meidän on aika valita tahdommeko jatkossakin olla maailman osaavin kansa vai tahdommeko sivistyksen olevan vain hyvätuloisten oikeus.

Miikka Kortelainen
kansanedustajaehdokas (vas.)

Nuorten syrjäyttämiseen ei ole varaa

Laskelmat siitä, kuinka paljon nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle, kertovat karuja lukuja. Summa on kasvanut miljoonan euron kieppeille, kun ihminen on saavuttanut 60 ikävuotta. Emme siis puhu mistään pienistä rahoista eikä henkisen pääoman menetyksiä edes voi mitata rahassa.

Siksi koulujen oppilashuoltoon tarvitaan lisää resursseja. Varhaisessa vaiheessa ongelmiin puuttuminen ja tuen tarjoaminen on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen nuorten palvelupiste, josta nuori saa kerralla kaikki häntä askarruttavat asiat jalalle. Ei ole kenenkään etu, että nuorta, erityisesti hankalassa elämäntilanteessa olevaa, pompotellaan luukulta toiselle.

Meidän on huolehdittava, ettei kukaan tipahda kelkasta siinä vaiheessa, kun siirrytään peruskoulusta toiselle asteelle. Tarvitsemme koulutuksen järjestäjiä, jotka pystyvät kantamaan tämän vastuun. Vastuun siitä, että jokainen peruskoulunsa päättävä saa koulupaikan toiselta asteelta. Kainuussa jokaiselle peruskoulunsa päättävälle on löydetty koulupaikka toiselta asteelta. Tässä on onnistuttu Kainuussa pitkälti sen ansiosta, että toisen asteen koulutuksen järjestäjällä on ollut riittävän vankat hartiat vastuun kantamiseen.

Tarvitsemme kaikille, ja erityisesti nuorille, töitä. Kainuussa 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli tammikuussa 2015 21,2 prosenttia. Siis useampi kuin joka viides nuori vailla työtä.

Nuorisotyöttömyyden nujertamiseen tarvitaan nyt vankkaa otetta valtion taholta. Valtion täytyy tehdä julkisia investointeja ja tälla tavalla laittaa talouden rattaat pyörimään koko Suomessa.

Keinotekoiset virkaorganisaatioiden raja-aidat on lyötävä pirstoiksi, koska meillä ei ole yksinkertaisesti varaa jättää ketään pyörimään byrokratian rattaisiin. Meidän on kannettava yhteinen vastuu ja kohdattava jokainen nuori yksilönä. Kaikki on lopulta tahdosta kiinni.

Miikka Kortelainen, Kajaani
kansanedustajaehdokas (vas.)