Voin jo kuulla leimakirveiden heilahtelevan

Valtakuntamme hallitus riuhtoo sote- ja maakuntauudistusta kasaan sellaista vauhtia että heikompaa hirvittää. Ompa tuo jo monessa muussakin hallituksen hankkeessa nähty, että tärkeämpää vaikuttaa olevan vauhti kuin kestävät ja hyvin valmistellut päätökset. Moni hallituspuolueen kannattajakin jo huokaillut tämän kiireen sekä hätäilyn kanssa.

Kainuussa sote-palvelut on reilut kymmenen viimeistä vuotta järjestetty maakunnallisesti yhden toimijan toimesta, pois lukien tietenkin Puolanka omine sote-seikkailuineen. Tuossa ajassa on kuitenkin ehditty hitsata perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito sekä sosiaalihuolto kompaktiksi paketiksi, jonka on sanottu joskus olevan koko sote-uudistuksen taustalla. Ajatus on joskus voinutkin olla tämä, mutta toteutus näillä näkymin on jotain aivan muuta kuin tämä niin kutsuttu Kainuun-malli.

Hallituksen esittämässä sote-uudistuksessa tätä integraatiota kuitenkin puretaan ja järjestelmä sirpaloitetaan sekä uusien maakuntien sisällä että maakuntien ja yksityisten toimijoiden kesken. Valinnanvapauden nimissä ollaan luomassa järjestelmää, jossa yksityiset palveluntarjoajat pääsevät tekemään bisnestä terveydellämme. Uudistukseen liittyy yksilöä ajatellen useita eettisiä ongelmia, joista yksi on useiden ongelmien kanssa painiskelevien ihmisten asemaa sote-uudistuksen ja valinnanvapauden keskellä.

Niin sanotuista moniongelmaisista ihmisistä julkisessa keskustelussa puhuttaessa tarkoitettanee ihmisiä joilla voi olla erilaisia pulmia mielenterveyden ja päihteidenkäytön kanssa sekä tarvetta sosiaalihuollon palveluille. Onkin esitetty tällaisten moniongelmaisten ihmisten hoitamista pelkästään julkisten palveluntuottajien toimesta. Eli toisin sanoen valinnanvapaus koskisi terveitä ja hyvin elämässään pärjääviä, muttei runsaasti apua tarvitsevia.

Mielenkiintoinen kysymys liittyy myös siihen, kuka tekee päätöksen siitä ja millä kriteereillä, että milloin ihminen on moniongelmainen? Eli milloin hänen mahdollisuuksiaan tehdä oleellisella tavalla omaa itseään koskevia päätöksiä rajoitetaan? Mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa painiskeleviin kohdistuu jo nykyisellään runsaasti ennakkoluuloja ja oletuksia, miten käy tulevaisuudessa kun he saavat papereihinsa moniongelmaisen leiman? Mielenkiintoisia kysymyksiä, erityisesti tänä aikana, kun koko uudistusta ajetaan piippuun tämän valinnanvapauden nimissä.

Sote-uudistuksessa olisi hyvä polkaista nyt jämäkästi jarrua ja luoda ensin maakunnat hoitamaan sote-palveluiden järjestämistä. Kun ne myllyt saadaan pyörimään, voi sitten miettiä onko tarvetta lähteä antamaan enemmän vastuuta yksityisille palveluiden tuottajille. Asioissa on syytä edetä kansalainen, ei poliittinen kunnianhimo edellä.

Miikka Kortelainen
Kajaanin kaupunginvaltuutettu
kuntavaaliehdokas
Vasemmisto